Ennen digitoimistolla oli selvä etu.
Siellä oli ihmisiä. Monta ihmistä. Yksi suunnitteli, toinen koodasi, kolmas testasi, neljäs teki dokumentaation, viides istui palaverissa ja kuudes yritti selvittää mitä palaverissa päätettiin.
Yhden hengen yrityksellä oli yksi ihminen.
Se oli joskus ongelma.
Nyt asetelma on muuttunut aika paljon. Ei siksi, että tekoäly olisi tehnyt kaikista yhtäkkiä kymmenen kertaa parempia. Ei tehnyt. Mutta se teki yhdestä kokeneesta tekijästä paljon tehokkaamman.
Ja se on eri asia.
Toimiston kustannusrakenne on raskaampi. Sen pitää myydä tiimi, koska se maksaa tiimin. Mukana tulee projektinhallintaa, sisäisiä palavereita, perehdyttämistä, työn jakamista, katselmointeja ja kitkaa, joka syntyy aina kun tieto siirtyy ihmiseltä toiselle.
Yksinyrittäjällä tätä ei ole.
Ei tarvitse kirjoittaa tikettiä toiselle ihmiselle, joka ymmärtää sen melkein oikein. Ei tarvitse pitää statuspalaveria siitä, miksi jokin ei ole valmis. Ei tarvitse odottaa että joku ehtii katsoa asian, jonka voisi ratkaista itse viidessä minuutissa.
Kun tähän lisätään tekoäly, syntyy aika mielenkiintoinen yhdistelmä.
Yksi kokenut kehittäjä voi käyttää tekoälyä luonnosteluun, toteutukseen, testaamiseen, dokumentointiin, refaktorointiin ja vaihtoehtojen tutkimiseen. Ei niin, että tekoäly tekisi työn hänen puolestaan, vaan niin, että se poistaa valtavan määrän mekaanista työtä työn ympäriltä.
Kokemus muuttuu tässä vielä tärkeämmäksi.
Tekoäly ei nimittäin korvaa näkemystä. Se moninkertaistaa sen. Jos suunta on väärä, pääsee nopeammin väärään paikkaan. Jos vaatimukset ovat epäselvät, syntyy epäselvää järjestelmää nopeammin. Jos tekijä ei tiedä mitä hyvä ohjelmisto tarkoittaa, tekoäly ei maagisesti tiedä sitä hänen puolestaan.
Mutta jos tekijällä on kokemusta, näkemystä ja kykyä pitää kokonaisuus kasassa, tekoäly on erittäin voimakas vipu.
Siksi väite “toimistolla on tiimi” ei ole enää yhtä vakuuttava kuin ennen. Monessa projektissa yksi kokenut kehittäjä tekoälyn kanssa on parempi yhdistelmä kuin yksi johtava kehittäjä ja joukko junioreita, joiden työtä pitää jatkuvasti ohjata.
Tämä kuulostaa ehkä tylyltä, mutta ei sen tarvitse olla sitä. Juniorit tarvitsevat tilaa kasvaa, ja hyvä tiimi voi olla erinomainen. Silti asiakkaan kannalta kysymys on yksinkertainen: kuinka paljon rahasta menee varsinaiseen ratkaisuun ja kuinka paljon sen ympärillä olevaan organisaatioon?
Pienissä ja keskisuurissa digitaalisissa projekteissa vastaus on usein aika karu.
Sitten on myös se kuuluisa bussifaktori.
Yhden hengen yrityksestä sanotaan helposti, että riski on liian suuri. Mitä jos tekijä katoaa? Mitä jos hän ei ehdi? Mitä jos kukaan muu ei ymmärrä järjestelmää?
Nämä ovat ihan oikeita kysymyksiä. Mutta minusta niihin on usein vastattu väärällä mittarilla. Riski ei pienene automaattisesti siksi, että projektissa on monta ihmistä. Jos tieto on silti hajallaan Slackissa, palavereissa ja jonkun muistissa, bussifaktori ei ole kovin hyvä. Se vain näyttää paremmalta tarjouksessa.
Hyvä prosessi ratkaisee enemmän kuin päiden lukumäärä.
Tekoälyn kanssa hyvä prosessi on helpompi pitää näkyvänä. Päätökset voidaan kirjata työn yhteydessä. Toteutussuunnitelmat voidaan säilyttää. Testit voidaan kirjoittaa aikaisemmin. Muutokset voidaan dokumentoida selkeämmin. Käyttöönotot voidaan kuvata niin, että joku toinenkin pystyy seuraamaan niitä myöhemmin.
Dokumentointi ei ole enää erillinen raskas vaihe projektin lopussa. Se voi olla osa tekemistä koko ajan.
Se ei poista vastuuta. Päinvastoin. Yhden hengen yrityksessä vastuu on hyvin selvä. Ei ole tiimiä, jonka taakse voi kadota. Ei ole organisaatiota, jossa kukaan ei aivan tiedä kuka päätti mitäkin.
On vain tekijä ja työ.
En tarkoita, että toimistoja ei enää tarvita. Tarvitaan tietenkin. Isoissa organisaatioissa, monimutkaisissa ympäristöissä, jatkuvassa ylläpidossa, laajoissa integraatioissa ja tilanteissa joissa tarvitaan oikeasti paljon rinnakkaista kapasiteettia, tiimi voi olla paras ratkaisu.
Mutta todella monessa projektissa asiakas ei enää tarvitse toimistoa.
Asiakas tarvitsee jonkun, joka ymmärtää liiketoiminnan ongelman, osaa tehdä siitä toimivan ohjelmiston, pystyy keskustelemaan suoraan ja saa asiat valmiiksi ilman välikerroksia.
Tekoäly ei tehnyt yksinyrittäjästä toimistoa.
Se teki toimistosta yllättävän usein tarpeettoman välikerroksen.
